Moni ratsastuskoulussa käyvä ratsastaja on valittanut minulle siitä, että en aina jaksa lähteä tallille. Minullahan "on kuitenkin omia hevosia ja olen todella onnekas kun sain ne". Se on kyllä osittain totta ja välillä tuleekin huono omatunto jättää se oma hevonen ilman liikutusta ja rapsutuksia ja kaikkea muuta.
Muttakun aina ei vain jaksa. On pakko pitää vapaapäiviä ja vaikka käynkin tallilla noin 5 kertaa viikossa, ei se kaksi vapaapäivää välttämättä riitä. Tulee joskus mietittyä ihan tosissaankin että pitäisikö niistä omista rakkaista jopa luopua. Kerran luopuminen oli jo aika lähelläkin.
Nyt olen kuitenkin onnellinen etten silloin luovuttanut ja lopettanut ratsastusta. Niiden kanssa on koettu niin paljon ihania yhteisiä hetkiä. Haluan myös kokea niitä vielä lisää. Väistämättähän tulee ne huonommatkin päivät vastaan, mutta kyllä se räntäsadekin joskus loppuu. Turhautuisin varmasti hirveästi, jos sille omalle kultamussukalle ei saisi enää ostella herkkuja ja suloisia satulahuopia ja korvahuppuja.
Monesti tulee hevosen omistajana ajateltua, että se oma hevonen on itsestään selvyys. Aina voi kuitenkin tapahtua jotain. Onnettomuus, rahat eivät enää riitä. Olen kuitenkin itselleni luvannut, että hevoseni saavat elää huolettoman, stressittömän elämän. Pidän niin hyvää huolta niiden jaloista, terveydestä, että niillä on hyvä olla. Ja kun joskus ne joutuvat lähtemään, annan niille niin hyvän viimeisen päivän, että ne muistavat sen siellä, minne ikinä menevätkään.
Omien hevosten myötä olen tavannut uusia ihmisiä, joita en olisi ratsastusoulussa välttämättä tavannut. Jotkut ovat olleet vähän ikäviä. Sellaisiakin on tullut vastaan, jotka on kavereita ollut vain hevosten takia. Suuri osa kuitenkin mukavia ja ihania ihmisiä. Kiitos teille!
Kertokaahan alla kokemuksia ja ajatuksia hevosen omistamisesta! Miksi ette haluaisi ja miksi haluaisitte omistaa hevosen? Mitkä on niitä hyviä ja huonoja asioita?
Toivon ettei tästä postauksesta tullut kauhean sekava. En ole ennen kirjoittanut tällaisia "mietiskelypostauksia".
Muttakun aina ei vain jaksa. On pakko pitää vapaapäiviä ja vaikka käynkin tallilla noin 5 kertaa viikossa, ei se kaksi vapaapäivää välttämättä riitä. Tulee joskus mietittyä ihan tosissaankin että pitäisikö niistä omista rakkaista jopa luopua. Kerran luopuminen oli jo aika lähelläkin.
Nyt olen kuitenkin onnellinen etten silloin luovuttanut ja lopettanut ratsastusta. Niiden kanssa on koettu niin paljon ihania yhteisiä hetkiä. Haluan myös kokea niitä vielä lisää. Väistämättähän tulee ne huonommatkin päivät vastaan, mutta kyllä se räntäsadekin joskus loppuu. Turhautuisin varmasti hirveästi, jos sille omalle kultamussukalle ei saisi enää ostella herkkuja ja suloisia satulahuopia ja korvahuppuja.
Monesti tulee hevosen omistajana ajateltua, että se oma hevonen on itsestään selvyys. Aina voi kuitenkin tapahtua jotain. Onnettomuus, rahat eivät enää riitä. Olen kuitenkin itselleni luvannut, että hevoseni saavat elää huolettoman, stressittömän elämän. Pidän niin hyvää huolta niiden jaloista, terveydestä, että niillä on hyvä olla. Ja kun joskus ne joutuvat lähtemään, annan niille niin hyvän viimeisen päivän, että ne muistavat sen siellä, minne ikinä menevätkään.
Omien hevosten myötä olen tavannut uusia ihmisiä, joita en olisi ratsastusoulussa välttämättä tavannut. Jotkut ovat olleet vähän ikäviä. Sellaisiakin on tullut vastaan, jotka on kavereita ollut vain hevosten takia. Suuri osa kuitenkin mukavia ja ihania ihmisiä. Kiitos teille!
Kertokaahan alla kokemuksia ja ajatuksia hevosen omistamisesta! Miksi ette haluaisi ja miksi haluaisitte omistaa hevosen? Mitkä on niitä hyviä ja huonoja asioita?
Toivon ettei tästä postauksesta tullut kauhean sekava. En ole ennen kirjoittanut tällaisia "mietiskelypostauksia".
Ihana postaus! Ja haluaisin omistaa hevosen, ne on niin söpöjä! :)
VastaaPoista