torstai 4. joulukuuta 2014

#004 Freddyn ja Viltsun esittelyt

Nyt ku olen tässä jo vähän aikaa bloggaillut, niin haluatte varmasti tietää.. Ketä ne Freddy ja Viltsu nyt okein ovatkaan?

Freddy II "Freddy"

Eli Freddy on tämmöinen kiltti pieni risteytysponiruuna. Se rakastaa ruokaa ja onkin usein ajamassa kavereita pois heinäkasoiltaan. Freddy tiputtaa ratsastajan tosi helposti, mutta ponille on kuitenkin helppo antaa anteeksi, kun se katsoo niillä sen söpöillä koiranpentusilmillä.
   Freddy on kuitenkin tosi helppo ratsastettava ja erittäin hyvä hyppääjä. Koulussa kuitenkin Freddy laiskottelee, eikä muutenkaan jaksa kiinnostua. Maastossa Freddy on kiltti ja reipas, mutta ei oikein sovellu johtajaponiksi, sillä säikkyy joka ikistäkin pientä asiaa (eritoten puroja).
Sain Freddyn joskus ollessani 10 vuotias. Se ostettiin ensin yhteiseksi minulle ja Nelille (siskolleni), mutta minä sitten vähän niinkuin "omin" sen itselleni. Päätettiin sitten yhdessä kaikki, että Freddy saa olla minun ponini.
   Heti ensimmäisellä viikolla Freddyn ollessa meillä, meinasin jo menettää sen. Sillä oli jotain jalkavaivoja. Vaikka en ollut vielä kovinkaan ehtinyt kiintyä Freddyyn, minua silti itketti paljon. Kuitenkin pian asiat korjaantuivat ennalleen ja sain aloitettua Freddyn kanssa treenaamisen ja muun hälän.
   Vuosi 2012 oli ehkä minun ja Freddyn parasta aikaa. Olin Freddylle vielä ihan sopivan kokoinen, joten pystyin ratsastamaan sillä ihan kunnolla. Minua ei enää pelottanut hoitaa Freddyä ja silloin meidäin suhteemme vahvistui tosi paljon.
No nyt sitten kasvoi ja ne ihanat vuodet Freddyn kanssa on takana. Sekä minä, että Freddy ollaan menty eteenpäin. En enää ratsasta Freddyllä kunnolla, kuin silloin tällöin. Pikkusiskokin on luvannut auttaa Freddyn hoitamisessa ja luvannut ratsastellakin sillä välillä. Lilli, olen tosi kiitollinen sulle, sillä ilman sua oltas varmaan jo myyty Freddy! 

En ikinä vois luopua Freddystä, se on minulle aina maailman tärkein! <3


Wilhelm "Viltsu"

Viltsu on semmoinen mukavan lurpsakka ja kömpelö pv- ruuna. Se on periaatteessa aika vaikea ratsastaa. Ei se siis mitään pukkiloikkia vedä, mutta ei oikein mene kunnolla peräänantoon ilman ikistä työtä. Myös kulmiinratsastus on Viltsulla hankalaa.
   Viltsu ei koskaan kiellä esteillä ja se on minun mielestäni ainakin tosi hyvä juttu. Se kuitenkin kuumenee tosi paljon ja saattaa juosta ohikin. Minun ja Viltsun yhteinen este-ennätys on "huikeat" 90 cm!

Viltsun näin ensimmäistä kertoo vuonna 2012. Viltsu tuli ensin meille myyntiin. Ihastuimme kuitenkin siihen kaikki, joten Viltsu jäi sitten meille. 
   Aluksi minulla ja Viltsulla ei oikein sujunut mikään. Olin tottunut Freddy- automaattiin ja Viltsuhan oli aivan toista rataa. Laukannostot eivät sujuneet. Mutta osasyy on kyllä myös Viltsun kunto. Se oli aivan hirveässä kunnossa tullessaan meille. Sillä ei oikeastaan edes ollut lihaksia ja se oli aivan hirvittävän laiha. 
   Vasta tämän vuoden kesällä alettiin saada laukat onnistumaan ja sain Viltsun taipumaankin ihan hyvin. Nyt jos ei tule ihan hirveää alamäkeä tässä talvella, pääsemme ehkä ensi kesänä kisaamaankin!


Tänään siis tällaista. Huomisessa joulukalenteriluukussa sitten vähän minusta itsestäni. Muistakaa lukea!

XOXO Emilia

tiistai 2. joulukuuta 2014

#003Saaran yllätyspartyt

Moikka!

Eli tässä luukussa kerron hiukan lauantain, Saaran yllätyspartyista. Nyt voisin sitten olla tylsää ja sanoa vaan, että oli hauskaa, biletettiin, party hard, mutta enpäs olekaan!

Mentiin jo aamutuimaan koristelemaan taloamme. Laitettiin hienoja tigerista ostettuja "laatu" koristeita. Meillä oli sellaista hienoa nauhaa, jossa roikkui sellaisia kivoja värikkäitä viirejä.


Kun oltiin laitettu koristeet, mentiin Alisan kanssa Elisalle leipomaan mokkapaloja ja keksejä. Elisaltahan oli tietysti sokeri loppu ja sitäkin piti vielä ostaa!


Kaikki vieraat tuli joskus viiden - kuuden maissa. Nekin toi jotain herkkuja ja saatiinkin sitten aika paljon mässyä!

Meillä oli aluksi "party hard"- fiilikset, kun käytiin hakemassa Saara. Se ei oikein aluksi halunnut suostua mukaan, mutta pakotin sen sitten "katsomaan minun alustusta".





Elisalla ja Eevalla oli hauskaa ;)




Joskus puoli yhdeksän maissa Elisan piti sitten lähteä kotiin, koska se oli unohtanut tiskata jonkun kattilan. Me muut jäimme sitten tuijottamaan putousta. Ja meillä tuli hirveät itkuvuodatukset, kun Salme Pasi voitti!

Koko päivä oli kaiken kaikkiaan hauska. Ja pääasiahan oli, että Saaralla on kivaa!

XOXO Emilia

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

#002 Peltokuvia

Eli tässä nyt vähän vanhoja kuvia, mutta kun en päässyt tätä ennen koneelle tekemään postausta, kun omasta koneesta on tuo muistikortti "lokero" rikki.

Mutta siis. Olimme syyslomalla Elisan ja Lillin kanssa pellolla hiukan kuvailemassa. Saatiin niin hienoja, kuin huonojakin kuvia, mutta tässä tulee.


Freddy ei kyllä ihan aina ole noin upea kuvattava. Tässäkin pyöristi kaulaa (onkohan se edes sana?!), koska repäisi noin sekunnin kuluttua minulata ohjat kädestä.



Lilli ja Daisy tässä poseeraa. Daisysta ei nyt tullut kovin hienoja laukkakuvia, kun ei poni meinannut oikein nostaa laukkaa,




Otettiin kypärätkin pois hetkeksi, jotta saatiin hienompia kuvia :D


Oli nyt pakko laittaa Elisasta ja Freddystäkin pari kuvaa, kun ne niin söpöjä olivat.



Kuvausreissu sujui kaikenkaikkiaan hyvin. Freddyä alkoi hiukan lopussa kyllästyttää ja poni päätti ottaa ohjauksen omiin käsiinsä, mutta kyllä saatiin ihan hyviäkin kuvia. Ensi postaus onkin sittem varmaan se upea ja ihana joulukalenteri.

XOXO Emilia

maanantai 24. marraskuuta 2014

#001 Lumikuvia

Joo. Oltiin siis Lillin (pikkusiskoni) kanssa lauantaina maastossa kuvailemassa, koska tosiaan perjantainahan oli satanut lunta ja oli pakko saada pari hienoa kuvaa. No, kuinkas sitten kävikään...

Ensinnäkin. Kuvista tuli ihan p***** ja muutenkaan, Viltsulla oli meno päällä, kun en ollut sitä sitten pariin päivään liikutellut. No, voitte vain kuvitella, minkälaiseksi se sitten heittäytyi. Yritti koko ajan syödä vieressä olevaa kuusta ja lähteä juoksemaan takaisin kotiin.




Ja vielä sen jälkeen, kun Lilli oli hyppäämässä Ladyn selkään, poni päätti, että nyt riittää. Se lähti täysiä laukkaamaan peltoa pitkin poispäin. Minä sitten tietysti hyppäsin alas selästä, mutta  onneksi Viltsu ei ehtinyt lähteä minnekään. Lilli sitten metsästi Ladya pellolta minun ja Viltsun kävellessä "rauhallisesti" kotiin päin.

Eli yrittäkääpäs sanoa, että teillä on ollut huonompi kuvausreissu, kuin meillä!

XOXO Emilia