#013 Minun ja Viltsun vaikeudet

Heissan!

Tänään oli taas keskiviikko - ratsastuspäivä! Kävi tosi hyvä tuuri, että oli niin hyvä ilma, Melkein t-paita keli. Mutta asiaan.

Eli huristin koulun jälkeen bussilla Viltsun luokse. Vitsu oli todella reippaana, sillä oli tosiaan ollut 2 päivää liikuttamatta. Maanantaina rakensimme aitaa ja tiistaina oli  koulujuttuja.

Tässä vaiheessa Viltsun pää on alkanut pysymään aika hyvin oikeilla kohdilla. Nykyään se käyttää jo selkäänsä. Vaikeutemme eivät kuitenkaan liity siihen, vaan siihen, että Viltsu ei malta pitää samaa tahtia yllä koko ajan, vaan tekee itsestään kiihdytyksiä ja hidastuksia. Ihan mielensä mukaan.

En ole aivan varma, johtuuko tämä Viltsusta, vai minusta itsestäni, sillä siitä on tullut nykyään todella herkkä ja pienikin istunnanmuutos voi tosiaan vaikuttaa tempoon aika tavalla. Kun esimerkiksi nojaan taaksepäin, viltsu lähtee pidempää, reipasta ravia ja kun käännään itseän istuinluista hieman sisäänpäin, Viltsu nostaa laukan.

Voihan tämä tietysti johtua Viltsustakin, kun energiaa kertyy, eikä sitä treenata ehkä aivan tarpeeksi. Onhan kyseessä kuitenkin 7 vuotias pv- ruuna. Toivon kuitenkin, että syy on ensimmäinen. Omaa istuntaa ja ratsastusta on aika helppo muuttaa, kuntaas tämänhetkinen aika ei riitä enempään, kuin 5 ratsastuskertaan viikossa.

Olemme me saaneet kehujakin. Viime sunnuntaina Jaanan valmennuksessa aloitimme esimerkiksi ensiaskeleet pohkeenväistöön! Siinä meni jo erittäin hienosti!

Tässä näette esimerkillisen ratsastusasennon! Ottakaa oppia!;)

Tämänpäiväinen ratsastus meni tosi hyvin! Menin ensin satulalla, mutta Viltsun rauhoituttua menin vielä ilman satulaa. Sen jälkeen ratsastin Viltsun laitumelle. Se näytti tosi tyytyväiseltä päästessään syömään Vihreää! Vihdoinkin!

#012 Hevosen omistamisen hyvät ja huonot puolet

Moni ratsastuskoulussa käyvä ratsastaja on valittanut minulle siitä, että en aina jaksa lähteä tallille. Minullahan "on kuitenkin omia hevosia ja olen todella onnekas kun sain ne". Se on kyllä osittain totta ja välillä tuleekin huono omatunto jättää se oma hevonen ilman liikutusta ja rapsutuksia ja kaikkea muuta.

Muttakun aina ei vain jaksa. On pakko pitää vapaapäiviä ja vaikka käynkin tallilla noin 5 kertaa viikossa, ei se kaksi vapaapäivää välttämättä riitä. Tulee joskus mietittyä ihan tosissaankin että pitäisikö niistä omista rakkaista jopa luopua. Kerran luopuminen oli jo aika lähelläkin.

Nyt olen kuitenkin onnellinen etten silloin luovuttanut ja lopettanut ratsastusta. Niiden kanssa on koettu niin paljon ihania yhteisiä hetkiä. Haluan myös kokea niitä vielä lisää. Väistämättähän tulee ne huonommatkin päivät vastaan, mutta kyllä se räntäsadekin joskus loppuu. Turhautuisin varmasti hirveästi, jos sille omalle kultamussukalle ei saisi enää ostella herkkuja ja suloisia satulahuopia ja korvahuppuja.

Monesti tulee hevosen omistajana ajateltua, että se oma hevonen on itsestään selvyys. Aina voi kuitenkin tapahtua jotain. Onnettomuus, rahat eivät enää riitä. Olen kuitenkin itselleni luvannut, että hevoseni saavat elää huolettoman, stressittömän elämän. Pidän niin hyvää huolta niiden jaloista, terveydestä, että niillä on hyvä olla. Ja kun joskus ne joutuvat lähtemään, annan niille niin hyvän viimeisen päivän, että ne muistavat sen siellä, minne ikinä menevätkään.

Omien hevosten myötä olen tavannut uusia ihmisiä, joita en olisi ratsastusoulussa välttämättä tavannut. Jotkut ovat olleet vähän ikäviä. Sellaisiakin on tullut vastaan, jotka on kavereita ollut vain hevosten takia. Suuri osa kuitenkin mukavia ja ihania ihmisiä. Kiitos teille!

Kertokaahan alla kokemuksia ja ajatuksia hevosen omistamisesta! Miksi ette haluaisi ja miksi haluaisitte omistaa hevosen? Mitkä on niitä hyviä ja huonoja asioita?

Toivon ettei tästä postauksesta tullut kauhean sekava. En ole ennen kirjoittanut tällaisia "mietiskelypostauksia".